En tiiä mistä aloittaisin.Kaikki on liian sekaasta.Mä oon yrittäny välttää ihmisten kanssa liiallista kontaktii,mä vaan suojelen sillä itseeni.Mut sit on näit harvoi ihmisii keitä oon päästäny tutustuu mun elämään.Se on aina virhe mulle.Mä kiinnyn liikaa niihin, ne kiintyy liikaa muhun.Siitä alkaa se hyvästeleminen.Ku mä muutan pois.Me nähään harvemmin,vaihdetaan kuulumisii harvemmin.Sen ajatteleminen sattuu.Ku mulla on täällä liian tärkeitä ihmisiä.Tekee kipeetä lähtee mut mun on pakko.Mä en voi elää enää täällä.Täällä on liikaa muistoja.Pakko vaihtaa uusiin maisemiin.Mä en tekis sitä jos ei olisi pakko,muttaku on.Mä tunnen itseni hirviöksi.Se oksettaa mua.Oikeesti.Mä en tiiä enää mitä mun pitäisi tehdä.Mä oon loukussa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti